St. Pauli ja Reeperbahn...Sinne veri vetää uudestaan...lauloi joskus Irwin Goodman. Jos Reeperbahnilla onkin joskun jotain hohdokasta ollut, siitä on jäljellä korkeintaan nostalgian nälkäisiä jo aikaa sitten keski-iän ylittäneitä möhömahaisia ukkoja ryystämässä euron oluttuoppia. Pari tuhnuista tissibaaria ja turkkilainen kebab-kioski tuskin on sitä, mikä aikoinaan veti ihmisiä "die sündigste Meile":lle. Hampurin vanhemmat osat ovat itsessään toisaalla post-glamouristisien kivikortteleiden ja puutarhabulevardien värittämää "artisti"-kaupunginosaa, toisaalla vanhojen tiilisten satamamakasiinien ja uusien lasi-teräs-rakennusten sekoitusta katedraadien ja yhden maailman vilkkaimpien satamien puristuksessa. Erityisesti HafenCity kunnianhimoisine arkkitehtuuriprojekteineen toi mieleen Ruoholahden. Graffitteja ei putsata talojen julkisivuista, koska ne ilmestyvät niihin joka tapauksessa takaisin parissa yössä. Kaiken kaikkiaan Hampurin synnyttämä ulkoinen mielikuva muistuttaa paljolti Berliiniä, mutta hieman suttuisempana versiona. Kaduilla tuntuu runsaasta humalaisenkin nuorison määrästä huolimatta turvalliselta, ystävällisen näköiset poliisit partioivat jalkaisin kävelykaduilla ja kuten Saksassa yleensä, lähes kaikki toimii.

HafenCitystä löytyy useita museoita ja nähtävyyksiä, yhtenä tunnetuimmista Miniatur Wunderland, 1:87 pienoiskoossa toteutettuja maailmoja Alpeilta, Hampurin lentoasema, Baijerista ja Italiasta. Maisemat ovat saksalaisella tarkkudella toteutettuja todellisia sekä kuviteltuja paikkoja, joissa pienten yksityiskohtien määrä on aivan absurdi. Vaikka suurin osa pienoismallista on staattista, myös eläviä osia on paljon: autot ajavat kaduilla, liikenne ruuhkautuu, syntyy onnettomuuksia, jonne pelastuslaitos lähtee paloasemalta tilannetta korjaamaan. Päivä ja yö vaihtelevat, tulivuoret purkautuvat ja kurkistamalla lentoaseman hotellin ikkunasta sisään voi tarkistaa miten lentokapteeni saa aikansa kulumaan lentoemojen kanssa. Juuri pienet, usein piilotetut humoristiset jekut tekevät näyttelystä hauskan. Ja sitten on tietenkin junia kulkemassa yli 14 kilometrin mittaista verkostoa ja lentokoneita, jotka nousevat ja laskeutuvat aikataulujen ja lennonjohtajan tarkassa ohjauksessa. Koko maailmaa kontrolloidaan valvomosta, jossa työkseen pikku junien reittejä ja aikatauluja suunnittelevat kaverit istuvat monitoririvistöjen edessä. Niin saksalaista...

Eli kaksi yötä vietettiin Hamburissa, syötiin jätskiä ja Iiris tykkäsi katsoa MM-kisoja telkkarista. Pestiin pyykkiä paikallisessa pesulassa ja käveltiin sateessa ympäri ämpäri Hamburgia. Yksi hyvä leikkipuistokin löudettiin, jossa varsinkin Roosuli viihtyi hirmuisesti. Tällä hetkellä Roosulilla ja Nellillä on hyvä lammasleikki meneillään, johon Iiris ei oikeen mahdu. Iiris on susi, joka tahtoo syödä lammaspaistia ja tätä leikkiä on nyt leikitty ainakin noin kolme päivää. Voitte vain kuvitella auton takapenkillä melun kun susi melkein syö lammasta..että tämmöistä myös täällä meneillään. Lapset tykkäsivät myös paljon tosta museosta, niin kuin Roosa jo kertoikin kommenteissaan. Nellukka kysyi jo Suomessa ennen Veikkolaa, että ollaanko me nyt ulkomailla?