DSC_9549.jpg

Hampurista tie kaartoi Alankomaihin, eli tutummin Hollantiin (eivät ole kuitenkaan sama asia, mutta tarkuus tässä yhteydessä riittänee). Groningenistä maaseututeitä Lauwersoogiin, Hollannin viimeiseen luonnonvaraiseen kolkaan. Paikka on lintukosteikko joen suistossa meren rannalla. Telttailimme leirintäalueella puun alla, josta pulut paskoivat auton ja teltan päälle sekä Sadun juomaan. Aamulla tuuli ja satoi, mutta päätimme silti lähteä kävelylle kuuluisalle Vattimerelle, jossa voi laskuveden aikaan kahlata jopa kymmenien kilometrien päähän rannasta. Arvaa huvittiko jäätävässä tuulessa ja sateessa. Tuulesta puheenollen, Iiris ja Roosa ovat käyneet koko reissumme ajan kisaa, kumpi saa omaan keräilylistaansa enemmän osumia. Iiris laskee addun housuja, Roosa koiria. Ehdotin viikon reissussa oltuamme osallistuvani kisaan tuulimyllyillä. Voitin molemmat yhdellä pään kääntäisyllä nähden kerralla kymmeniä, ellen satoja tuulimyllyjä. Ja kukaan täällä ei varmasti puhu mistään räjähtävistä lepakoista. Helppoahan se tosin on, kun aina tuulee.

DSC_9607.jpg

Hollannin väestötiheys 415 / km2 on Maltaa ja muita kärpäsenpaskavaltioita lukuunottamatta Euroopan korkein. Tätä on vaikea uskoa Hollannissa autolla ajellessa. Käytännössä koko maa on kokemuksemme mukaan pelkkää peltoa ja kasvihuonetta. Amsterdamiin saavuttaessa käyskenteli lehmiä ja lampaita pellolla vielä pari kilometriä ennen keskustaa. Keskustassa yöpyminen olisi ollut sikamaisen hintaista, joten buukkasimme itsemme muutaman kilsan päähän keskustasta pikkuhiljaa autioituvan toimistoalueen keskellä toimivaan nuorisohostelliin. Jengi kävi siellä hieman "hitaalla" vaihteella. Jotkut näyttivät siltä, että olivat asuneet hostellissa jo jonkin aikaa. Paikasta pääsi kätevästi metrolla keskustaan, jossa käväisimme töllämässä Rembrandtin Yövartion ja Banksyn näyttelyn sekä kansainvälisen Vuoden lehtikuva-näyttelyn. Amsterdam on maineestaan huolimatta ihan perheellisellekin käväisemisen arvoinen paikka. Bordellit väistellen voi nähdä idyllisiä kanavakatuja ja käydä näyttelyissä, leikkipuistoissa, ratikkajeluilla ja jokipurjehduksilla (sikahintaisia) yms. Outouksiakin on: keskellä päivää oluttölkin hakeminen kaupasta tuntuu aina vaativan kilometrien kävelyn. Matkalla tulee ironisesti vastaan ainakin kymmenen kannabiskahvilaa ja sienikauppaa.

DSC_9624.jpg

Amsterdamissa ei kukaan järjissään oleva liiku autolla, koska pysäköinti on hankalinta, mitä olen koskaan kokenut. Lähes kaikkialla on pysäköinti kielletty ja sallituilla paikoilla se on kallista. Siispä lähes kaikki liikkuvat pyörillä. Pyöräparkit juna-asemien lähistöillä ovat monikerroksisia (ilmaisia) parkkihalleja ja pyöräilijöille on varattu useimmilta villkailta kaduilta vähintään yksi kaista molempiin suuntiin omilla likennevaloilla ja muilla järjestelyillä.

DSC_9598.jpg

Amsterdamista läksimme taas meren rannalle Katwijkiin, jossa lööbasimme yhden yön teltassa jatkaen matkaa Haagin kautta Hoek van Hollandiin. Haagissa pysähdyimme pohdiskelemaan hetkeksi maailmanrauhaa YK:n kansainvälisen oikeuistuimen edustalla. Laiva nytkähti liikeelle Englannin kanaalin ylitse keskiviikkona.

DSC_9656.jpg